Aihe: Globalisaatio, Integraatio, Monikulttuuri, Video, Yhteiskunta | Avainsanat: 1984, Edistyksellisyys, Edistys, Göteborg, Globalisaatio, Integraatio, Maahanmuutto, Malmö, Media, Monikulttuuri, Pakolaiset, Pakolaisuus, Petos, Poliittinen eliitti, Raiskaus, Rikollisuus, Ruotsi, Siirtolaisuus, Sverige, Sweden, Tukholma, Ulkomaalaiset, Väkivalta, Video, Youtube
Ruotsi, tuo edistyksellisyyden mallimaa ja ikuinen isoveli, on viime vuosikymmeninä kokenut suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Vuonna 2007, yli 17% Ruotsin asukkaista omasi ulkomaalaiset juuret. Rikollisuus, varsinkin väkivalta- ja seksuaalirikollisuus on ollut päätä huimaavassa nousussa. Alla lyhyt videopätkä Ruotsin erittäin “edistyksellisestä” tilasta:
Riippumattomat-projektin tarkoitus on informoida kansalaisia siitä suunnasta, jonka poliittinen eliitti on meille valinnut, ja mihin se suunta meidät vie.
Aihe: Globalisaatio, Integraatio, Monikulttuuri, Yhteiskunta | Avainsanat: Demografinen katastrofi, Etnisyys, Identiteetti, Integraatio, Invaasio, Juurettomuus, Kansallisuus, Lapset, Maahanmuuttajat, Maahanmuutto, Maailmantalous, Maastamuutto, Monikulttuuri, Saksa, Saksalaiset, Siirtolaiset, Siirtolaislapset, Siirtolaisuus, Syntyvyys, väestökato, väestönvaihto
(Lähde: Statistisches Bundesamt, Mikrozensus 2005, Kinder unter 6 Jahren)
Yllä olevassa taulukossa näkyy siirtolaislasten osuus alle 6-vuotiaista Saksan osavaltioissa (kaupungeissa ollaan jo monin paikoin ylitetty 60%).
Samalla etnisten saksalaisten väestökato jatkuu. Hyvin koulutetut muuttavat ulkomaille paetakseen korkeita veroja, byrokratiaa, väkivaltaa, yhteiskunnallisen koheesion murenemista, turvattomuutta ja siirtolaisinvaasioita. Saksalaisten erittäin alhainen syntyvyys merkitsee kehityksen nopeutumista. Saksalaiset eivät enää tunne elävänsä omassa maassaan. Mikä on tietysti oikein, sillä niin Saksassa kuin muualla Euroopassa poliittinen eliitti on ottanut asenteekseen sen, että eurooppalaisten kansojen kotimaat kuuluvat koko maailman joka miehen oikeuksiin. Saksa ei kuulu Saksalaisille, Saksa kuuluu kaikkille. Saksassa ollaan suorittamassa väestönvaihtoa. Etnisesti tietoiset ja perinteiset identiteetit ovat kapula globalisaation rattaissa. Maailmantalous haluaa tuottaa yksilöitä, jotka luovat identiteettinsä tuotteilla ja brändeillä, eivät epäkaupallisilla arvoilla. Siispä vaihdetaan muinoin ylpeät etniset saksalaiset kahvinväriseen juurettomaan ihmismassaan, joka voi kuluttaa kyseenalaistamatta. Vuonna 2006, 19% Saksan kansalaisista oli maahanmuuttajataustaisia.
Lisää kylmää faktaa auf Deutsch: Heimatforum.de
Aihe: Globalisaatio, Integraatio, Nationalismi, Yhteiskunta | Avainsanat: Anti-fasismi, Bryssel, Demarit, EU, Globalisaatio, Halpatyövoima, Hyvinvointi, Hyvinvointivaltio, Idealismi, Ihmisoikeudet, Integraatio, Kansainvälistyminen, Kansallismielisyys, Kansallisvaltio, Maahanmuutto, Maailmantalous, Materialismi, Nationalismi, Nationalisti, Oikeistolaisuus, Punavihreä, SDP, Siirtolaisuus, Sosiaalidemokraatit, Sosialismi, Sosialisti, Stallarit, Suomalaiset, Suomi, Suvaitsevaisuus, Työväenluokka, Vallankoumous, Vasemmisto, Vasemmistolaisuus, Vasemmistoliitto, Yhteiskunta
He sanovat sitä edistykseksi – Nationalismi & Sosialismi
Sosialismi on nykypäivänä täydellisesti assosioitunut poliittiseen vasemmistoon, niin Suomessa kuin muuallakin. Totuus on kuitenkin se, että suurin osa nykyisestä vasemmistosta on sosialistista vain nimellisesti. Sosiaalidemokraatit, työväenliikkeen maltillinen enemmistösiipi, edistää nykypäivänä globalisaatiota ja siten kaikkia niitä suomalaista hyvinvointivaltiota uhkaavia tekijöitä, joita yhä integroituneempi maailmantalous tuo tullessaan.
Vanhoilliset sosialistit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Näitä neuvostouskovaisia edustaa Suomessa vasemmistoliiton vanha kaarti. Nuorempi punavihreä polvi on irtautunut monessa mielessä sosialismin materialismista. Heitä ei enää kiinnosta suomalaisen työläisen asema, vaan kaikkien yhteiskunnallisesti sopeutumattomien suvaitseminen. Heidän tunnuksinaan ovat ”ihmisoikeudet”, ”anti-fasismi/rasismi/ nationalismi” ja muut kauniit ajatukset, joissa koko maailma on oikeutettu suomalaiskeskiluokkaiseen elintapaan. He tukevat halpatyövoiman maahantuontia jopa sosiaalidemokraatteja hanakammin, ja ovat jotenkin ”vallankumouksellisia” vaikka he kannattavat kaikkia niitä aatteita, jotka ovat nykyään kansallisarvojen asemassa länsimaailmassa. He luulevat olevansa systeemikriitikkoja, vaikka saavat valtiolta rahallista tukea joka vuosi. ”Systeemin” kannalta he ovat täydellisiä systeemikriitikkoja, suoranaisia hyödyllisiä idiootteja. He haluavat ”murskata” kansallisvaltion, ymmärtämättä että kansallisvaltio myytiin jo ajat sitten Brysseliin ja sen rakenteita puretaan paraikaa juuri sillä tahdilla, että tavallinen valtavirtamedian armoilla elävä kansa ei sitä ymmärtäisi kyseenalaistaa. Ne globalistit, jotka ovat tämän integraatiokehityksen takana, noudattavat pitkän ajan suunnitelmia, jotka markkinoidaan meille väliaikaisina tai pieninä yksittäisinä muutoksina.
EU:n piti tukea Suomen maataloutta. 1990-luvulla tulleet somalit tulivat vain väliaikaisesti turvaan. Lissabonin sopimus ”ei olisi vaikuttanut tavallisen kansalaisen elämään juuri ollenkaan,” kirjoitti Helsingin Sanomat. EU:n piti olla eurooppalainen talousalue, ei liittovaltio.
Meille myydään pieni pala kerrallaan, juuri ja juuri sen kokoinen, että me sen nielemme. Punavihreä vasemmisto kyllä mainostaa vastustavansa globalisaatiota, mutta heille globalisaatio on sitä, että köyhien maiden asukkaita riistetään ja sitä vastustetaan syömällä reilun kaupan banaaneja. He eivät laisinkaan vastusta globalisaation vaikutuksia täällä, heidän kotimaassaan, päinvastoin, he nimenomaan edistävät halpatyövoiman maahantuontia ja palkkojen polkemista. Heistä tämä on edistyksellistä, koska se osoittaa, että he pystyvät elämään eriväristen ihmisten kanssa. Tästä kehityksestä johtuvat yhteiskunnalliset ongelmat (esim. etniset konfliktit) menevät aina kantaväestön ”takapajuisuuden”, ”taantumuksellisuuden” ja ”rasistisuuden” piikkiin. Ovatko punavihreän vasemmiston prioriteetit kohdallaan?
Sosiaali-Nationalistien/Strasseristien symboli
Sosialismi on kiistatta tärkeä komponentti nationalismissa, jos sosialismilla tarkoitetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja heikkojen tukemista. Nationalismi tähtää kansan niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin, eikä nationalismia ja kansaa voida erottaa toisistaan. Nationalismia on pitkään pidetty oikeistolaisena aatteena. Mikään ei voisi olla kauempana totuutta, sillä nationalistit eivät ylipäätään mahdu vasemmisto-oikeistoakselille. Me emme ole vasemmistoa emmekä oikeistoa, vaan kansan puolesta sitä uhkaavia voimia vastaan. Ennen toista maailmansotaa kansallismieliset ja marxilaiset kilpailivat samoista äänistä, työläisten äänistä. Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyydestä tuli kielletty ja paheksuttu suuntaus. Nyt kun marxilaisella vasemmistolla on ollut yksinoikeus yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja monopoliasema työläisten ääniissä, ovat he oman työnväenluokkansa hyljänneet. He ulkoistavat työpaikkamme, he tuottavat kotimaahamme eri puolilta maailmaa ihmisiä, jotka tekevät työmme halvemmalla ja he asuttavat asuinalueillemme täysin vieraita väestöryhmiä, jotka eivät aiokaan sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan aiheuttavat jännitteitä ja konflikteja, syrjäytyvät ja kriminalisoituvat. Jos suomalainen haluaa valittaa asioiden laidasta, on hän rasisti, punaniskajuntti, takapajuinen, suvaitsematon, taantumuksellinen, tuulipukukansan kasvatti. Vasemmistolla on nykyään niin monta nimeä meille, suomalaisille, joita he hieman häpeävät ja vielä enemmän ylenkatsovat. Ja he sanovat sitä edistykseksi.
Linkkejä kiinnostuneille:
Troy Southgate: Social-Nationalism & The Strasser brothers
Why the Left Blows – Ean Frick
Ja pienenä kevennyksenä, Kai Murroksen Kansallisen Vallankumouksen ABC. 
Aihe: Aktivismi, Nationalismi, Yhteiskunta | Avainsanat: Aktivismi, Aktivisti, Identiteetti, Internet, Järjestäytyminen, Kansallismielisyys, Nationalismi, Propaganda, Ruohonjuuritaso, Ruotsi, Suomalaisuus, Suomi, Systeemikriitikko, Vastarinta, Verkostoituminen
Ruohonjuuritason aktivismia – Suomessa?
Suomalaisena tottuu näkemään asioita telkkarista ja ajattelemaan, että koskahan tuokin juttu saapuu tänne Pohjolan perukoille asti. Oli kyse sitten elokuvista, lasten leluista, muoti-ilmiöistä tai poliittisista suuntauksista, me olemme eurooppalaisittain katsottuna aina hieman jäljessä.
Sama koskee luonnollisesti myös Suomen kansallismielisiä ja muita systeemikriitikkoja. Me olemme pieni, marginaalinen ryhmä, jolla on tuskin yhtään näkyvyyttä julkisuudessa, kun taas naapurimaassa Ruotsissa ollaan jo luotu mittava kansallismielinen verkosto, johon kuuluu puolueita, poliittisia aktivistijärjestöjä, kirja – ja levykauppoja, lehtiä, kampanjoita, poliittisia merkkipäiviä, internetyhteisöjä, jne. Toisin sanoen länsinaapurissa ollaan askel edellä. Asiaan vaikuttaa tietysti se, että myös demograafisesti katsottuna Suomi on vuosikymmeniä jäljessä, asia, jota me “kämyt” varmasti arvostamme. Itse ihmettelin kauan, miten Medelsvensson oikein sietää maataan johtavaa eliittiä, julkista poliittista ilmapiiriä ja rappeutuvaa yhteiskunnallista tilannetta ylipäätään. Eräs suuresti arvostamani ruotsalaisbloggaaja Oskorei ilmaisi asian erittäin osuvasti:
“I takt med att de etniska och religiösa konflikter som både Wallerstein och Faye förutspår blir tydligare för gemene man, så kommer gemene man att anpassa sig till den nya situationen (om än med en tröghet som gränsar till idioti, och förmodligen redan säkrat svenskarna en plats i historieböckerna för all framtid).”
Ja samma på finska:
“Kun niin Wallensteinin kuin Fayenkin ennustamat etniset ja uskonnolliset konfliktit käyvät yhä selvemmäksi kadunmiehelle, tulee kadunmies sopeutumaan uuteen tilanteeseen (joskin hitaudella, joka on typeryyden rajamailla, ja joka on jo luultavasti varmistanut ruotsalaisille paikan historiankirjoissa ikuisiksi ajoiksi).”
Suomalaiset eroavat hieman ruotsalaisista, sillä omien kokemusteni nojalla me olemme toistaiseksi konservatiivisempia (“takapajuisia”) ja isänmaallisempia (“rasisteja”). Meillä Suomen kämyillä on siten kenties helpompi toimia ja saada viestiä eteenpäin, koska yleisö on jo valmiiksi lähempänä meidän taajuuttamme. Olen myös melko varma, että Suomessa vastareaktio syntyy paljon nopeammin kuin Ruotsissa, mikäli tilanne täällä kehittyy samaan suuntaan.
Mutta koska Ruotsissa ollaan siinä pisteessä, jossa ollaan, on luonnollista, että kansallinen vastarinta on myös paljon järjestäytynempää ja mittavampaa. Uusi mielenkiintoinen ilmiö, joka ei toki ole pelkästään ruotsalainen, on “vapaiden nationalistien” tulo pelikentälle. He ovat olleet olemassa jo kauan ja idea on varmasti vanha, mutta nyt on Ruotsissa alkanut tapahtua ja näitä vapaiden nationalistien pieniä aktivistijärjestöjä on alkanut kasvamaan kuin sieniä sateella. Idea on hyvin yksinkertainen: luodaan pieniä paikallisia aktivistijärjestöjä, jotka sitten levittävät aatetta laittamalla ylös flyereita ja tarroja, julisteita ja nettiosoitteita, sekä järjestävät illanistujaisia ja muuta ohjelmaa. Minusta konsepti on loistava, monesta syystä.
Ensinnäkin kuka tahansa voi perustaa tällaisen järjestön, se ei vaadi oikeastaan minkäänlaista rahoitusta eikä isoa talkooporukkaa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin kerätä muutama hengenheimolainen ja aloittaa propagandasota!
Toiseksi, tämäntyyppiset järjestöt sopivat kuin nyrkki silmään internetaikakauteen, jossa on helppo luoda verkostoja, jakaa ideoita ja materiaalia välimatkoista välittämättä. Pieni, kolmen-neljän hengen porukka voi helposti vastata kokonaisen kaupunginosan ‘propagandakampanjasta’. Tärkeintä on saada viesti esille, näkyville. Jos viesti näkyy, mekin näymme. Jos me näymme, me olemme olemassa julkisessa tajunnassa. Mitä enemmän me näymme, sitä enemmän tukijoita me tulemme saamaan. Maailmankatsomuksemme yleistyminen rohkaisee epävarmoja. Jos sattuisin matkalla kouluun/töihin/kauppaan törmäämään johonkin kansallismieliseen julisteeseen, ilahtuisin suunnattomasti. Tietäisin, että en ole yksin.
Ainakin teoriassa siis nerokas konsepti. Pienellä panoksella voi saada merkittäviä voittoja, jotka johtavat siihen, että panosta voi korottaa, joka taas parantaa tulosta entisestään. Noidankehän antiteesi.
Tässä pari esimerkkiä länsinaapurista:
Aktivism Öresund
Nämä järjestöt ovat maanlaajuisen kansallismielisen verkoston peruspilarit. Yhteistyö ja yhteydenpito on meidän aikanamme helppoa, ja näiden paikallisten järjestöjen varaan voi hyvin perustaa mittavampaa maanlaajuista toimintaa.
Riippumattomat-projektin yksi päämäärä onkin tämän aktivistimallin tuominen Suomeen, ja tarjoamme ohjeita ja materiaalia sivuillamme. Me tiedämme, että monet suomalaiset ovat ratkaisevissa kysymyksissä samaa mieltä kansamme. He eivät tiedä sitä, koska he eivät tiedä meistä eivätkä he tiedä mielipiteistämme, sillä suurin osa suomalaisista on täysin valtavirtamedian varassa. Tarjotkaamme heille vaihtoehto.
Aihe: Integraatio, Monikulttuuri, Yhteiskunta | Avainsanat: Afrikka, Eurooppa, Integraatio, Kansainvälistyminen, Kulttuuri, Maahanmuuttajat, Maahanmuutto, Monikulttuuri, Naiset, Norja, Norjalaiset, Oslo, Pohjoismaat, Radiohaastattelu, Raiskaukset, Raiskausaalto, Rikollisuus, Rikos, Senegal, Siirtolaisuus, Somalia, Somalit, Somaliyhteisö, Ulkomaalaiset, Ulkomaalaisrikollisuus
Seuraava teksti on vapaa suomennos norjalaisen P4-radiokanavan hiljattaisesta reportaasista, jossa haastateltiin kolmea afrikkalaistaustaista maahanmuuttajamiestä Oslossa riehuneen raiskausaallon tiimoilta, jonka aiheuttajina ovat suurimmaksi osaksi olleet nuoret norjalaisen yhteiskunta- ja oikeuskäsityksen itselleen täysin vieraaksi tuntevat pääosin afrikkalaistaustaiset nuoret maahanmuuttajamiehet.
Kun norjalaiset tytöt kulkevat julkisesti puolialasti, se on lähes sama asia kuin he sanoisivat ”Tule ja nussi minua”, toteavat kolme afrikkalaismiestä kuin yhdestä suusta.
Lakimiehenä toimiva Abid Raja työskentelee toimittajana P4-radiokanavalle yhden viikon ajan, ja on päättänyt vierailla haastattelun toivossa kahvilassa Grønlandissa. Kahvilassa hän törmää kolmeen nuoreen afrikkalaismieheen, jotka ovat kotoisin Somaliasta ja Senegalista. Iältään he ovat 26, 30 ja 35.
Miehet ovat valmiita keskustelemaan toimittajan kanssa pääkaupungissa Oslossa vellovasta raiskausaallosta, mutta eivät halua nimiään julkisuuteen.
Haastattelu alkaa toimittajan kysellessä vapaamuotoisesti miesten mielipiteitä norjalaisista ja Norjasta.
- Rehellisesti sanoen? Norjalaiset ovat kamalia.
Toimittaja: Mitä tarkoitat?
- Kaikkea, etenkin ruokaa, se on yksinkertaisesti kamalaa.
Toimittaja: Mitä mieltä olette norjalaisista naisista?
- He ovat kokonaan eri juttu, sanoo yksi miehistä kahden muun nauraessa.
Samana päivänä julkaistun uutisen mukaan edellisenä lauantaina ainakin 10 eri naista joutui ahdistelun ja uhkailun kohteeksi pääosin Somaliasta kotoisin olevien nuorten miesten taholta yksin Oslon Sofienberg-puistossa.
Virallisen raportin mukaan Oslon raiskaustilastot olivat ennätyssynkät jo edellisenä vuonna. Raiskauksia kirjattiin tuolloin 161 ja raiskausyrityksiä 35. Yli seitsemässäkymmenessä prosentissa tapauksista tekijä oli etniseltä taustaltaan muu kuin norjalainen.
- Mutta kuuntele, norjalaiset tytöt valittavat että ulkomaalaiset miehet tekevät sitä ja tätä, mutta syy miksi Oslossa tapahtuu niin paljon raiskauksia on yksinkertaisesti se, että norjalaistytöt kulkevat lähes alasti julkisilla paikoilla. Se on melkein sama asia kuin he sanoisivat ”Tule tänne ja nai minua”, ymmärrätkö?
Toimittaja: Eli olet sitä mieltä, että norjalaiset tytöt pyytävät tulla raiskatuiksi?
- Eivät pyydä suoraan, mutta kun kuljet ulkona lähes alasti ja juot itsesi humalaan jossain puistossa tai juhlissa ystäväsi luona, ja valitat sitten jos sinut raiskataan…? Se on heidän omaa syytään, sanoo 26-vuotias somalimies.
Toimittaja: Mutta vaikka he pukeutuvatkin paljastaviin vaatteisiin ja juovat itsensä humalaan, ette kai silti luule että he haluavat tulla raiskatuksi?
- Ei, mutta monet ulkomaalaiset eivät ole tottuneet tällaiseen käytökseen. He eivät ole tottuneet siihen, että naiset pukeutuvat kuten he haluavat, joten ehkä kyse on vain väärinkäsityksestä, tiedäthän?
Kun miehiltä kysytään afrikkalaistaustaisesta poikaporukasta joka edellisenä viikonloppuna hyökkäsi useiden tyttöjen kimppuun, kaatoi nämä maahan ja repi näiltä vaatteet pois, selittävät miehet poikien käytöksen näiden nuorella iällä.
- Eivätkö nämä pojat olleetkin hyvin nuoria? Noin 13-14 –vuotiaita? He olivat varmaan vain uteliaita miltä naiset näyttävät. He olivat niin nuoria, etteivät he tajunneet mitä tekivät, uskoo 35-vuotias somalimies.
30-vuotias senegalilaismies sanoo, että afrikkalaismiehet kunnioittavat naisia, mutta hyökkäävät näiden kimppuun usein ollessaan humalassa.
- Me senegalilaiset emme halua puhua norjalaisten miesten kanssa, mutta me pidämme norjalaisista naisista. Tämä johtuu siitä, että afrikkalaisessa kulttuurissa kunnioitetaan naisia, mutta ei niinkään miehiä.
Toimittaja: Miksi sitten nuoret afrikkalaismiehet käyvät usein norjalaisten naisten päälle?
- Sitä sattuu joskus. Kun juomme liikaa saatamme joskus käydä heihin käsiksi, mutta näin ei tapahdu jos emme juo, me kunnioitamme heitä, toteaa senegalilaismies huonolla englannilla.
Eniten äänessä on 26-vuotias somalimies. Hän uskoo, että useat ihmiset somaliyhteisössä ovat heidän kanssaan samaa mieltä.
Toimittaja: Eikö sinua pelota, että ihmiset säikähtävät näitä ajatuksia jos julkaisemme tämän haastattelun?
- Julkaiskaa tämä koska se on totuus. Näin asia vain on, tämä on kaikki totta, en valehtele. En ole koskaan seurustellut norjalaisen naisen kanssa mutta olen ollut useiden kanssa. He ovat yleensä erittäin mukavia ja hyviä sängyssä.
Aihe: Uncategorized | Avainsanat: Aktivismi, Eurooppa, Globalisaatio, Hyvinvointi, Hyvinvointivaltio, Hyvinvointiyhteiskunta, Identiteetti, Itsenäinen, Juurettomuus, Kansa, Kansainvälistyminen, Kansallismielisyys, Kansanvaltaisuus, Kritiikki, Kulttuuri, Kuluttaja, Kuluttajayhteiskunta, Kulutus, Maahanmuutto, Monikansallisuus, Monikulttuurisuus, Nationalismi, Poliitikot, Politiikka, Riippumaton, Suomalainen, Suomalaiset, Suomalaiskansallinen, Suomalaisuus, Suomi, Talous, Yhteiskunta, Ylikansallinen, Yltiökapitalismi
Keitä me olemme ja mitä me haluamme?
Tämän blogin takana on joukko mihinkään organisaatioon sitoutumattomia itsenäisesti toimivia kansallismielisiä aktivisteja. Blogimme päämääränä on informoida suomalaisia massamaahanmuuton, monikulttuurisuuden, yltiökapitalismin, globalisaation ja omaa etuaan ennen kansallista ajattelevien poliitikkojemme tuomista vaaroista suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnallemme, toimien valtavirrasta riippumattomana ja sensuurivapaana kritiikkikanavana näille ilmiöille. Blogin kirjoittajilla ei ole motiivinaan mitään yhtenäistä ideologiaa, eikä blogin tarkoituksena ole toimia minkään tietyn ajatussuuntauksen propagandakanavana, vaan vain yksinkertaisesti ikkunana sellaisille ajatuksille joita eittämättä todella suuri osa suomalaisista tuntee sisimmässään näinä kaoottisina aikoina.
Itsestäänselvyytenä mainittakoon, ettei kukaan kirjoittajista usko minkään rodun tai kansallisuuden olevan toista huonompi tai parempi, emmekä täten ole rasisteja sanan siinä merkityksessä minkä se on saanut nykyisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Uskomme ainoastaan, että jokainen etninen ryhmä on oikeutettu turvattuun ja muista riippumattomaan olemassaoloon niin fyysisen ja biologisen olemassaolonsa kuin myös henkisen ja kulttuurillisen olemassaolonsa osalta.
Tämän olemassaolon turvaamisen me uskomme onnistuvan ainoastaan silloin, kun jokainen kansa saa toteuttaa omaa identiteettiään vapaasti muista riippumatta niiden rajojen sisällä, joiden sisällä kyseinen kansa on kasvanut ja luonut itselleen sen olomuodon joka sitä määrittää ja joka erottaa sen muista kansoista. Todellinen globaali kulttuurien ja kansojen monimuotoisuus voidaan turvata vain ja ainoastaan turvaamalla näiden kansojen olemassaolo itsenäisinä kokonaisuuksina, eikä sulattamalla näitä yhdeksi juurettomaksi uusiokansaksi jonka ainoa tehtävä on toimia monikansallisten yhtiöiden ostovoimana ja globaalin talouden pyörittäjänä, kuten monikulttuurisuus nykymuodossaan väistämättä tulee tekemään. Valtiollinen monikulttuurisuus on todellisuudessa aidon monikulttuurisen maapallon täydellinen vastakohta ja sen pahin vihollinen, ja täten jotain sellaista, jonka syitä ja tavoitteita kukaan aidosti erilaisuutta ja omia juuriaan kunnioittava ihminen ei voi hyväksyä.
Kansanvaltaisuuden nimeen vannovina me uskomme, että kaikkien suurien muutoksien tulee lähteä aina kansasta itsestään, ja tästä syystä tavoitteenamme on herättää mahdollisimman moni sisimmässään jo kanssamme samoihin asioihin uskova maanmiehemme- ja naisemme tekemään työtä yhteisen kotimaamme ja sen rakentaneen kansan hyvinvoinnin ja turvatun tulevaisuuden eteen suomalaiskansallisessa hengessä – ketään kuitenkaan painostamatta tai mihinkään velvoittamatta.
Tämän blogin tarkoituksena onkin toimia sen itsestään selvän syyn ohella myös tieto- ja materiaalilähteenä kaikille niille suomalaisille, jotka kokevat tämän ja blogin muut tekstit omaa ajatusmaailmaansa vastaaviksi ja tahtovat osallistua kamppailuun itsenäisen ja suomalaisen Suomen puolesta. Blogistamme löydätkin tämän takia kirjoittajien maailmankuvaa peilaavien kirjoituksien ohella myös lentolehtisiä ja muuta infomateriaalia itsenäistä tiedonlevitystä varten. Jokainen ihminen on tervetullut levittämään tietoa blogistamme ja jakamaan lentolehtisiämme ja muita materiaalejamme oman halunsa mukaisesti.
Suomen kansan itsenäisyyden, yhteisöllisyyden ja aidon demokratian puolesta!
