Mietteitä Sosialisteista, Nationalisteista
He sanovat sitä edistykseksi – Nationalismi & Sosialismi
Sosialismi on nykypäivänä täydellisesti assosioitunut poliittiseen vasemmistoon, niin Suomessa kuin muuallakin. Totuus on kuitenkin se, että suurin osa nykyisestä vasemmistosta on sosialistista vain nimellisesti. Sosiaalidemokraatit, työväenliikkeen maltillinen enemmistösiipi, edistää nykypäivänä globalisaatiota ja siten kaikkia niitä suomalaista hyvinvointivaltiota uhkaavia tekijöitä, joita yhä integroituneempi maailmantalous tuo tullessaan.
Vanhoilliset sosialistit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Näitä neuvostouskovaisia edustaa Suomessa vasemmistoliiton vanha kaarti. Nuorempi punavihreä polvi on irtautunut monessa mielessä sosialismin materialismista. Heitä ei enää kiinnosta suomalaisen työläisen asema, vaan kaikkien yhteiskunnallisesti sopeutumattomien suvaitseminen. Heidän tunnuksinaan ovat ”ihmisoikeudet”, ”anti-fasismi/rasismi/ nationalismi” ja muut kauniit ajatukset, joissa koko maailma on oikeutettu suomalaiskeskiluokkaiseen elintapaan. He tukevat halpatyövoiman maahantuontia jopa sosiaalidemokraatteja hanakammin, ja ovat jotenkin ”vallankumouksellisia” vaikka he kannattavat kaikkia niitä aatteita, jotka ovat nykyään kansallisarvojen asemassa länsimaailmassa. He luulevat olevansa systeemikriitikkoja, vaikka saavat valtiolta rahallista tukea joka vuosi. ”Systeemin” kannalta he ovat täydellisiä systeemikriitikkoja, suoranaisia hyödyllisiä idiootteja. He haluavat ”murskata” kansallisvaltion, ymmärtämättä että kansallisvaltio myytiin jo ajat sitten Brysseliin ja sen rakenteita puretaan paraikaa juuri sillä tahdilla, että tavallinen valtavirtamedian armoilla elävä kansa ei sitä ymmärtäisi kyseenalaistaa. Ne globalistit, jotka ovat tämän integraatiokehityksen takana, noudattavat pitkän ajan suunnitelmia, jotka markkinoidaan meille väliaikaisina tai pieninä yksittäisinä muutoksina.
EU:n piti tukea Suomen maataloutta. 1990-luvulla tulleet somalit tulivat vain väliaikaisesti turvaan. Lissabonin sopimus ”ei olisi vaikuttanut tavallisen kansalaisen elämään juuri ollenkaan,” kirjoitti Helsingin Sanomat. EU:n piti olla eurooppalainen talousalue, ei liittovaltio.
Meille myydään pieni pala kerrallaan, juuri ja juuri sen kokoinen, että me sen nielemme. Punavihreä vasemmisto kyllä mainostaa vastustavansa globalisaatiota, mutta heille globalisaatio on sitä, että köyhien maiden asukkaita riistetään ja sitä vastustetaan syömällä reilun kaupan banaaneja. He eivät laisinkaan vastusta globalisaation vaikutuksia täällä, heidän kotimaassaan, päinvastoin, he nimenomaan edistävät halpatyövoiman maahantuontia ja palkkojen polkemista. Heistä tämä on edistyksellistä, koska se osoittaa, että he pystyvät elämään eriväristen ihmisten kanssa. Tästä kehityksestä johtuvat yhteiskunnalliset ongelmat (esim. etniset konfliktit) menevät aina kantaväestön ”takapajuisuuden”, ”taantumuksellisuuden” ja ”rasistisuuden” piikkiin. Ovatko punavihreän vasemmiston prioriteetit kohdallaan?
Sosiaali-Nationalistien/Strasseristien symboli
Sosialismi on kiistatta tärkeä komponentti nationalismissa, jos sosialismilla tarkoitetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja heikkojen tukemista. Nationalismi tähtää kansan niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin, eikä nationalismia ja kansaa voida erottaa toisistaan. Nationalismia on pitkään pidetty oikeistolaisena aatteena. Mikään ei voisi olla kauempana totuutta, sillä nationalistit eivät ylipäätään mahdu vasemmisto-oikeistoakselille. Me emme ole vasemmistoa emmekä oikeistoa, vaan kansan puolesta sitä uhkaavia voimia vastaan. Ennen toista maailmansotaa kansallismieliset ja marxilaiset kilpailivat samoista äänistä, työläisten äänistä. Toisen maailmansodan jälkeen kansallismielisyydestä tuli kielletty ja paheksuttu suuntaus. Nyt kun marxilaisella vasemmistolla on ollut yksinoikeus yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja monopoliasema työläisten ääniissä, ovat he oman työnväenluokkansa hyljänneet. He ulkoistavat työpaikkamme, he tuottavat kotimaahamme eri puolilta maailmaa ihmisiä, jotka tekevät työmme halvemmalla ja he asuttavat asuinalueillemme täysin vieraita väestöryhmiä, jotka eivät aiokaan sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan aiheuttavat jännitteitä ja konflikteja, syrjäytyvät ja kriminalisoituvat. Jos suomalainen haluaa valittaa asioiden laidasta, on hän rasisti, punaniskajuntti, takapajuinen, suvaitsematon, taantumuksellinen, tuulipukukansan kasvatti. Vasemmistolla on nykyään niin monta nimeä meille, suomalaisille, joita he hieman häpeävät ja vielä enemmän ylenkatsovat. Ja he sanovat sitä edistykseksi.
Linkkejä kiinnostuneille:
Troy Southgate: Social-Nationalism & The Strasser brothers
Why the Left Blows – Ean Frick
Ja pienenä kevennyksenä, Kai Murroksen Kansallisen Vallankumouksen ABC. 😉
Riippumattomat 