Tony Halme ja Eliitti

Tony Halme 1963-2010 – In memoriam

Niin Suomessa kuin muuallakin läntisessä maailmassa on yhteiskunnallisen vaikuttamisen huipulle muodostunut poliittisesti korrekti eliitti, joka miehittää tärkeimmät pestit niin viestimissä, korkeakouluissa kuin politiikassakin. He muodostavat vaikutusvaltaisen kastin, joka tuottaa itselleen ideologisia suojatyöpaikkoja keskinäisen selkääntaputtelun hengessä. Heidän ideologinen maailmankatsomuksena perustuu 1960-lukulaiselle kulttuurimarxismille ja yleiselle sen ajan vasemmistoradikalismille, joka näkee eurooppalaisten kansojen ”etnosentrisyyden” ongelmana, kun taas afrikkalainen ”yhteisöllisyys” on tavoiteltavaa (ei siis siten että suomalaiset alkaisivat yhteisöllisiksi, tarkoitan etnosentrisiksi, vaan siten, että maahan tuodaan afrikkalaista yhteisöllisyyttä, jota voimme ihailla viidakkorumpujen soidessa).

Tämä uusi luokka tai kasti, joka on vuosikymmenien saatossa muodostunut läntisten yhteiskuntien huipulle palkitsee ja sanktioi, oman arviointinsa mukaan, henkilöita ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kenellekkään ei liene yllätys, että Tony Halme ja hänen kannattajansa saivat sylkykupin roolin tässä tiedostavassa porukassa. Tähän on monta syytä. Tony Halme oli ensinnäkin kansallismielisesti ajatteleva suomalainen mies, joka puhui suunsa puhtaaksi vailla poliittisesti korrektia itsesensuuria. Hän oli selvästi enemmän ”vanhentuneiden sukupuoliroolien” kuin genusteorian puolella. Hän puhui maahanmuutosta ja maahanmuuttajista sellaista, jota ei saisia sanoa. Ja mikä kauheinta, hän keräsi näillä puheilla ja tällä imagolla yli 16 000 ääntä Helsingin vaalipiiristä vuonna 2003. Tämä äänivyöry jos mikä, erästä toista kansallismielistä laintakseni, pisti uudelle luokalle oikein kunnolla jännäkakat pöksyyn. Halme todisti väkevästi, että Itä-Helsingin lähiöissä elää vahvana uhkaava taantumuksellisuus. Hän osoitti, että kansallismielinen ajattelu voi siirtyä valtavirtaan koska vain, kaikesta aivopesusta, indoktrinaatiosta, porkkanasta ja kepistä huolimatta. Sen sijaan, että vasemmisto ottaisi itä-helsinkiläisen työväenluokan murheet vakavissaan, leimattiin heidät luusereiksi, juopoiksi, junteiksi. Se siitä solidaarisuudesta – työväenluokka on puolustettavan arvoinen vain silloin, kun se heijastelee uuden luokan omia ideologisia pilvilinnoja.

Tonya ollaan viime päivät surtu ja muisteltu, enimmäkseen positiivisessa ja nostalgisessa hengessä. Tämä on ollut monelle liikaa, ja myös loka on lentänyt. Pohjanoteerauksen vetää kuitenkin kolumnisti Kaarina Hazard. Hänen kolumninsa on mielenkiintoinen matka tiedostavan luokan pääkoppaan.

Halme edustaa väärää suomalaisuutta. Hänellä oli leijonariipus. Hän puolusti suomalaisen duunarin etua palkkoja polkevaa maahanmuuttoa vastaan, kun tiedostavan, ja usein vasemmistolaisen, luokan mukaan asian pitäisi olla päinvastoin. Hän asetti myös vastakkain veteraaneille menevät varat ja kasvavan kehitysavun määrän, joka on tabu jos mikä. Maahanmuuttajille ja kehitysapuun riittää aina rahaa, vaikka muualla kuten koulutuksessa, päiväkotihoidossa ja vanhustenhoidossa joudutaankin leikkaamaan menoja.

Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.

Halme edustaa väärää miehen mallia, oikeata junttia. Hän machoili ja hänellä oli takapuolessa Exit Only -tatuointi, selvä kannanotto ”homoseksuaalien oikeuksia” vastaan. Tiedostava luokka edellyttää, että maskuliinisuus epädramatisoidaan (=tehdään naurunalaiseksi), eikä miehillä voi olla mitään keskinäistä veljeyden tunnetta, ellei siihen voi päästä osalliseksi myös kauniimpi sukupuoli. Urheilu, armeija ja muut miespainotteiset alueet ovat tästä syystä junttimaisia.

Ja aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla. Sillä näidenhän merkkinä Halme huojuskeli siellä Arkadianmäellä niin, että Disneyn kuvakerrontaan tottuneet visailunkuluttajat hetken tunsivat että hei, toihan on ihan kuin mä itse olisin siellä!Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.

Halme edusti myös väärää työväenluokkaa ja väärää nukkuvaa äänetäjäkuntaa, joka näki kasautuvat yhteiskunnalliset ongelmat omilla sisäpihoillaan ja rapuissaan, mutta joka ei luottanut poliittisen järjestelmän halukkuuteen puuttua asioihin. Tämä epäluottamus tuskin oli tuulesta temmattu, varsinkin kun puolueet allekirjoittivat rasisminvastaisen lauselman ja päättivät yhteisrintamassa olla puhumatta kasvaneen maahanmuuton luomista yhteiskunnallisista ongelmista – kaikki paitsi Tony ”etninen maskotti” Halme ja Perussuomalaiset. Sinänsä hupaisaa kuulla uuden luokan puhuvan ”etnisistä maskoteista”, joka on osoitus täydellisestä itsekritiikin puutteesta. Äänestysprosentin alhaisuutta voivotellaan, mutta jos käykin ilmi, että nukkuvat haluavat äänestää jotain muuta kuin hupu-tupu-lupua, on heidän luovuttava sellaisista harhaluuloista, että voisivat ”ilmaista muukalaisvihamielisyytensä perussuomalaisia äänestämällä”, kuten pääministerimme Matti Vanhanen niin ikimuistettavasti lausui.

Kaikesta suvaitsevaisuudestaan huolimatta uusi eliitti ei sulata suomalaista miestä, joka haluaa itse määritellä miehuutensa ja suomalaisuutensa ja toimia sen mukaan. Tony paskat välitti siitä, sillä hän oli omanarvontunnon omaava suomalainen mies, joka teki mielummin kuin rutisi. Kaikista puutteistaan huolimatta ansaitsee hän kunnioitusta osakseen jo pelkästään siitä syystä.

~ Kirjoittanut huccareissu : 13 tammikuun, 2010.