Oswald Spengler ja historiakäsitys

Oswald Spengler oli saksalainen kulttuurifilosofi ja ajattelija, joka oli aktiivisimmillaan maailmansotien välisenä aikana, aikana jona poliittiset ja sosiaaliset muutokset myllersivät Eurooppaa. Spenglerin kiistatta tunnetuin teos on hänen monumentaalinen sivilisaatioanalyysinsä Länsimaiden perikato. Teoksen kantavana teemana toimii Spenglerin käsitys sivilisaatioista ja kulttuuripiireistä eräänlaisina kokonaisuuksina, jotka ovat verrannollisia eläviin organismeihin. Nämä kokonaisuudet kaiken elävän tapaan syntyvät, kasvavat, kukoistavat ja vääjämättä kuihtuvat.

Spengler ja moderni historiakäsitys

Spengler jakaa historialliset sivilisaatiot ja kansakunnat historiattomiin ja maailman-historiallisiin. Kategorisoinnin perustana toimii jokaisen sivilisaation tai kansakunnan oma historiakäsitys. Toiset kulttuuripiirit tiedostavat itsensä maailmanhistoriallisksi toimijoiksi ja tästä seuraa, että niille on kehittynyt maailmanhistoriallinen oikeutus tai kohtalo, joka on johdettu omasta tiedostetusta roolista yhtenä toimijana ”historian näyttämöllä”. Toiset kulttuuripiirit ja kansakunnat eivät tiedosta samalla tavalla itseään, ja elävät eräänlaisessa maailmanhistoriallisessa isolaatiossa. Maailmanhistorialliselle Ihmiselle kulttuuri-historiallinen rooli on osa identiteettiä ja hänen kohtalonaan on itsensä toteuttaminen osana korkeakulttuuria.

Spenglerille länsimainen historiakäsitys oli kulttuuri- ja historiasidonnaista –  mitä se tietysti oli ja on edelleen – koska se näkee historian omana kehitysekertomuksenaan antiikista keskiaikaan ja esimodernista moderniin. Analyysissään Spengler hylkää lineaarin, suoraviivaisen historiakäsityksen, jonka nykyaikaisena ilmentymänä voidaan nähdä esimerkiksi progressiivisuuden myytti, ”taantumuksellisuuden” ja ”edistyksellisyyden” moraalis-dualistinen vastakkainasettelu tai vaikkapa ihmisoikeusideologian edistäminen. Lineaarin historiakäsityksen sijaan tarkastelee Spengler sivilisaatioita maailmanhistoriallisesta näkökulmasta, joka käsittää kunkin aikakauden ajatukset ja ominaisuudet kulttuuri- ja historiasidonnaisina, tietyn kulttuuripiirin ilmauksina. Eri aikakausien ja kulttuurien uskomuksia, saavutuksia ja filosofioita ei siis tule mitata jotain ”universaalia” mittapuuta vasten, vaan ne on nähtävä siinä kontekstissa, jossa ne eksistoivat historiassa, eli mikä vaikutus ja mitkä vaikuttimet niillä oli omassa historiallisessa ja kulttuurisessa todellisuudessaan. Tämä tarkastelutapa antaa avaimet kulttuuripiirien todellisen dynamiikan ymmärtämiseen.

Nykyajan ilmiöitä spengleriläisin silmin

Spengeriläistä kulttuurianalyysiä ja tarkastelutapaa käyttäessä näyttäytyy moni tendenssi ja suuntaus jälkimodernissa yhteiskunnassamme täysin uudessa valossa. Ottakaamme esimerkiksi poliittisesti korrekti yläluokka, nk. uusi luokka, ja sen edustama yhteiskunnallis-historiallinen tendenssi.

Ennen sivilisaatiota on kulttuuri. Toisin kuin sivilisaatio, on kulttuuri dynaaminen, kehittyvä, innovatiivinen ja yhä hakemassa muotoaan. Kulttuurillisen luomisvoiman loputtua siirrytään syklissä sivilisaatiovaiheeseen, jolle ovat tunnusomaisia ulkoinen ekspansiivisuus ja rationalismi. Sivilisaation huipentuma on maailmankaupunki, joka imee elinvoimansa provinssista, toisin sanoen maalta, koska maailmankaupunkilaiset eivät itse lisäänny kasvua edellyttävissä määrin. Spenglerillä on negatiivinen käsitys niin sivilisaatioista kuin maailmankaupungeistakin, ja hänelle maailmankaupunki on verrannollinen sivilisaatioon ja maaseutu on verrannollinen kulttuuriin. Spengler asettelee vastakkain maailmankaupunkilaisen ja maalaisen, jossa edellä mainittu on juureton, perinteetön, uskoton, laskelmoiva, nokkela, hedelmätön, kulttuuria edustavia traditioita ja instuutioita kohtaan vihamielinen ja maalaista kohtaan halveksiva, jälkimmäisen edustaessa kulttuurin ”todellista ihmistyyppiä”.

Kulttuurisen ”polttoaineen” loputtua vanhojen totuuksien, käsitysten, uskomusten ja aatteiden uudelleentulkinta tulee tiensä päähän. Koska myös uusi luokka on historia- ja kulttuurisidonnainen historiakäsitykseltään ja identiteetiltään, sahaa se sivilisaatiolle ominaisella rationalismillaan omaa oksaansa. Spenglerin mukaan johtaa valistuksen rationalismi lopulta juurikin tämänkaltaisiin (esim. poliittinen korrektius / kulttuurimarxismi) aatesuuntauksiin ja koulukuntiin, jotka elävät oman itsekeskeisen maailmankuvansa vankeina eivätkä kykene selittämään, saati sulattamaan, ympärillä tapahtuvaa jokapäiväistä todellisuutta. Lopulta tämä ajattelu tuhooa itse itsensä, ja vastavoimana eliitin valheellisuudelle nousee massoista eliitinvastainen uskonnollistyyppinen liikehdintä, joka on signaali sivilisaation lopullisesta kuihtumisesta ja siirtymisestä historiattomaan tiedostamattomuuteen. Samanaikaisesti uuden uskonnollisen tulemisen kanssa kehittyy yhteiskunnassa vahva byrokratia ja Caesarismi, termi jolla Spengler kuvaa vahvoja johtohahmoja, jotka nousevat valtaan poliittisesti ja sosiaalisesti hajoavissa yhteiskunnissa sivilisaation loppuvaiheessa. Politiikan ja yhteiskunnan muuttuessa muodottomaksi, toisin sanoen poliittisten ja sosiaalisten toimijoiden ja instituutioiden menettäessä roolinsa ja merkityksensä, henkilöityy valta vääjämättä Caesariin, siitä huolimatta että poliittisia traditioita ja instituioita yhä pidettäisiin symbolisesti esillä.

Uusi luokka on siis eräänlainen yläluokka, joka on syntynyt demokratian, spengeriläisittäin rahanvallan, aikana ja joka omaa määriteltävän historiakäsityksen ja maailmahistoriallisen identiteetin (joka puolestaan on johdettavissa valistukseen ja sitä edeltäneeseen uskonpuhdistukseen). Se on täysin selvästi kehittynyt maailmankaupungin miljöössä ja toistaa perinteisiä maailmankaupunkilaisia asenteita. Se halveksii sivilisaatiotaan ja puritanistista rationaalisuuttaan edeltänyttä kulttuuria, jota se kuitenkin toistaa uudelleentulkitussa muodossa. Se on myös toiminut aktiivisena agenttina yhteiskunnallisessa hajoamisprosesissa, jota Spengler teoksessaan kuvaa ja ennustaa, esimerkiksi media- ja rahavallallaan. Huomion arvoinen seikka on myös se, että uusi luokka oli vahvasti tukemassa erään aikamme potentiaalisen Caesarin valtaantuloa ja henkilökulttia n. vuosi sitten.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Jos aika käy kuitenkin pitkäksi, suosittelee Riippumattomat-blogi lämpimästi Länsimaiden perikatoon tutustumista.

~ Kirjoittanut huccareissu : 18 tammikuun, 2010.