Pohjoismaiset jokamiehenoikeudet ja ”vapaa liikkuvuus” globaalin kapitalismin keppihevosena
Oli mielenkiintoista seurata julkista keskustelua ulkomaalaisista marjanpoimijoista. Tätä keskustelua analysoidessa voi tehdä monta mielenkiintoista havaintoa liittyen niihin mielikuviin ja argumentteihin, joita eri osapuolet liittävät käsiteltäviin asioihin ja käsitteisiin.
Karkeasti ottaen voidaan rintamalinjat vetää seuraavasti: yhtäällä sanasodassa ovat ryhmittyneenä marjanpoimijoiden työnantajat, pääoman ja työvoiman ”vapaata liikkuvuutta” puolustavat poliitikkot ja mielipidevaikuttajat ja heitä avustavat punavihreät humanistit, joiden mielestä kaikki tekijät, jotka tuovat ulkomaalaisia Suomeen, ovat luonteeltaan positiivisia ja toivottavia, ja toisella puolella meillä on ihmisiä, joiden mielestä halpatyövoiman palkkaaminen maailman ääristä poimimaan marjoja teollisella tehokkuudella ikivanhoihin jokamiehenoikeuksien nojalla on niin luonnonvarojen, jokamiehenoikeuksien, että halpatyövoiman hyväksikäyttöä.
Ensinnäkin on suorastaan häkellyttävää huomioida kuinka entiset sosialistit ja heidän ideologiset jälkeläiset ovat värväytyneet globalisaatio-kapitalismin puhemiehiksi ja -naisiksi polkien niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin työntekijöiden palkkoja ja työehtoja. Kaakkoisaasialaisen halpatyövoiman maahantuonti perustellaan sillä, että suomalaiset ovat niin laiskoja, etteivät kuitenkaan marjoja poimi. Mutta onko kyse tosiaan laiskuudesta? Ainakaan sillä palkalla, millä thaimaalaiset ja vietnamilaiset marjoja poimivat, ei Suomen kaltaisessa korkean elintason maassa tee juuri mitään. Ruotsissa vietnamilaiset marjanpoimijat nousivat hiljattain avoimeen kapinaan parempien työehtojen puolesta, ja Suomessa on thaimaalaisille poimijoille järjestetty vaatekeräyksiä.
Paikalliset alkuasukkaat, jotka kehtasivat epäillä muurahaisarmeijan invaasioita omille sienestys- ja marjastuspaikoilleen leimattiin arvatenkin kapeakatseisiksi junteiksi. Totuus on kuitenkin se, että globaali kapitalismi ja sen aiheuttama siirtolaisuus, jossa elintaso, työvoima ja palkka eivät koskaan kohtaa, nöyryyttää niin siirtolaisia kuin kanta-asukkaitakin. Nälkäpalkalla korvessa heiluva thaimaalainen ei rikastuta suomalaista kulttuuria, eikä edes suuremmin itseään, vaan työnantajaansa.
Ohessa Kansan Uutisten artikkeli marjanpoimijoiden arjesta.
Riippumattomat 