Eva Biaudet ratsastaa peloilla ja ennakkoluuloilla.

Suvaitsevaisen uusvasemmiston maailmankuva on mielenkiintoinen kaikkine ristiriitoineen. Siihen liittyy oleellisesti sanamagia ja tiettyjen sanojen ja fraasien jatkuva viljely ja toistaminen. Puhutaan varsinkin ”peloista” ja ”ennakkoluuloista,” kun halutaan selittää kansallismielisten voimien nousua. On paheksuttavaa tehdä politiikkaa ”ihmisten peloilla ja ennakkoluuloilla,” sitä tekevät ainoastaan muukalaisvastaiset populistit.

Totuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Niin elämää kuin politiikkaakin ohjaavat monessa tapauksessa ihmisten pelot ja ennakkoluulot, on vain käynyt niin, että tietyt pelot ja ennakkoluulot ovat poliittisesti korrekteja ja siten hyväksyttäviä politiikassa. Kun Soini hyvin yleisellä tasolla kritisoi naisten ja miesten parisuhdekäyttäytymistä ja vetosi perinteisemmän parisuhdemallin puolesta, Eva Biaudet sanoi mm. seuraavaa:

Ihmettelen, miksi Suomen presidentiksi haluava henkilö haluaa lietsoa tällaisia kielteisiä ennakkoluuloja sekä vihamielisiä suhteita miesten ja naisten välille

Mietitään hetki, mikä Soinin kommentissa niin loukkasi ja lietsoi. Vastustaako Eva Biaudet perinteisiä perhe- ja parisuhdearvoja? Vai onko kaikkinainen naisten kritiosointi miesten puolelta ”vihamielisten suhteiden lietsontaa”? Miksi naisten parisuhdekäyttäymisen kritisointi lietsoo vihamielisiä suhteita sukupuolien välille, mutta miesten syyllistäminen kaikessa muussa ei? Lienee tarpeetonta tuoda tilastollista todistusaineistoa sen puolesta, että parisuhteeseen suhtautuminen on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana minä-keskeisempään / vapaamielisempään suuntaan. Soini ei siis puhunut mistään olemattomasta asiasta, vaan kritisoi todellista tietynsuuntaista yhteiskunnallista ja kulttuurin kehitystä. On myös huomion arvoista, että Eva tarttui ainoastaan naisiin kohdistuneeseen kritiikkiin, vaikka Soini kertoi kritiikin koskevan myös miehiä. Eilen Eva Biaudet puhui verkkolehdelle patriarkaatin muodostomasta uhasta hyvinvointivaltiolle artikkellissa Eva Biaudet: Rahalla on miehen ääni. Artikkellissa hän sanoo mm. seuraavaa:

Se [naisten osallistuminen työelämään yhtäläisin ehdoin] ei ole ainoastaan tasa-arvokysymys, vaan se on välttämättömyys taloutemme kannalta jos haluamme säilyttää pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Tarvitsemme meidän kaikkien työpanoksen ja osaamisen, myös naisten.

Tekee mieleni kysäistä Evalta, eivätkö naiset sitten osallisty yhtäläisin ehdoin työmarkkinoille? ”Yhtäläisin ehdoin” ei automaattisesti edellytä, että he pärjäisivät ”yhtäläisin tuloksin”. Tietääkseni naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia lain edessä. Mutta miksi sitten Eva ratsastaa omilla peloillaan ja ennakkoluuloillaan, povaten jopa hyvinvointiyhteiskunnan tuhoa, ellei miesten yliedustuksesta päästä? Onko tämä vastuullista politiikan tekoa? Tämän lisäksi Eva Biaudet on myös usein esiintynyt naisiin kohdistuvaa, nimenomaan miesten harjoittamaa väkivaltaa vastaan. Täytyy ihmetellä, millä motiivein hän kylvää vihamielisyyttä sukupuolien välille tällä toiminalla. Toisaalta Biaudet ei ole hiiskahtanutkaan miesten miehiä vastaan kohdistamasta väkivallasta, joka on huomattavasti yleisempää, puhumattakaan naisten miehiin kohdistamasta väkivallasta, joka on lähes yhtä yleistä. Voi ainoastaan päätellä, että Biaudetin mielestä naisten kohtaama väkivalta on suurempi ongelma kuin miesten kohtaama väkivalta, vaikka miehet siitä kärsivät enemmän ja useammin, ja että Eva Biaudet haluaa nähdä asian nimenomaan sukupuolten välisenä ongelmana. Eva Biaudet on myös ollut etunenässä tuomitsemassa rasismia, muukalaisvihamielisyyttä jne, vaikka kaikkien mittareiden mukaan ”rasistinen rikollisuus” on tilastollisesti laskenut merkittävästi juuri sinä aikana, kun sen on väitetty lisääntyneen päätä huimaavasti. Mistä siis on kyse? Miksi presidenttiehdokas ja potentiaalinen arvojohtaja Biaudet lietsoo pelkoa ja ratsastaa suomalaisvastaisilla myyteillä? Omien sanojensa mukaan:

Arvojohtajana en haluaisi lisätä keskustelua, joka perustuu myytteihin tai jonkun pelkoihin

Oikeita ja vääriä pelkoja

Tämä ensinäkemältä skitsofreeniseltä vaikuttava suhtautuminen selittyy sillä, että Biaudetin ja hänen kaltaistensa ihmisten mielestä on olemassa legitiimejä pelkoja, jotka tulee ottaa todesta ja joita voi käyttää politiikassa, ja sitten on niitä pelkoja, joita ei saisi olla. Ei saa pelätä, että yhteiskunta muuttuu väkivaltaisemmaksi sitä mukaan kun se muuttuu monikulttuurisemmaksi, vaikka näin on käynyt lähestulkoon kaikkialla. Ei saa pelätä, että omat lapset eivät viihtyisi maahanmuuttajaenemmistöisissä kouluissa. Ei saa pelätä, että maahanmuutto voisi vaikuttaa peruuttamattomasti demograafiseen väestöjakaumaan ja siten yhteiskunnallisiin suhteisiin. Ei saa pelätä perhearvojen murenemisen vaikutusta yhteiskuntaan. Nämä ovat vääriä pelkoja, niille ei anneta legimiteettiä, ne tehdään naurunalaisiksi ja niistä rangaistaan. Jos politiikko haluaa puhutella äänestäjiä, joita nämä asiat askarruttavat, on hän populisti. Äänestäjä, joka äänestää hänestä ja hänen (epälegitiimeistä) peloistaan kiinnostunutta poliitikkoa on rasisti.

Demokratia on siitä hankala periaate, että ihmiset saavat teoriassa äänestää oman mielipiteensä mukaan. Kuitenkin on usein niin, että kaikkein demokraattisimpina esiintyvät poliitikot, kuten Biaudet, ovat ensimmäisinä tuomitsemassa muiden ihmisten äänestämiskäyttäytymistä ja poliittista vapautta, jos heidän näkemyksensä eivät istu globalistiseen agendaan. He ovat jo päättäneet mihin suuntaan meidän tulee valtiolaivaa ohjata, ja ne jotka yrittävät keskustella määränpäästä, halutaan vaientaa. Ainoa kysymys on ”miten,” eli käytännön järjestelyt. Syvällisemmät ja tärkeämmät kysymykset ”minne” ja ”miksi” ovat populisteille.

~ Kirjoittanut huccareissu : 23 joulukuun, 2011.